Tuleeko Espoosta Suomen Kreikka?

Johanna Pahkala Kuntavaalit, Kuntien talous, Maahanmuutto, Sote-palvelut, Vanhustenhoito

Nykyisellään sote-uudistus tulee viemään Espoon tuloista ison osan valtiolle, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Sosiaali- ja terveysmenot ja niihin liittyvät tulot muodostavat ison osan Espoon tuloista ja menoista.

Espoossa on velkaannuttu ennätystahtia ja velkaannutaan jatkossakin. Millä tämä kaikki maksetaan? Tulevat jäljelle jäävät tulot tuskin tulevat riittämään. Todennäköisiä vaihtoehtoja lisätulojen saamiseksi ovat kiinteistöveron tai kunnallisveron nostaminen. Leikkauksia tullaan todennäköisesti tekemään opetustoimesta, mikä on suuri menoerä mahdollisen soten toteutumisen jälkeen kunnalle. Tämä kaikki sen takia, että kaupunkimme päättäjät tuntuvat välillä tekevän päätöksiä kustannuksista välittämättä.

Näin ei saa käydä. Nykyisenlainen sote täytyy pysäyttää, koska siinä ei huomioida riittävästi pääkaupunkiseudun erityistarpeita. Siihen me kuntalaiset emme toki voi paljoa vaikuttaa, mutta toivokaamme, että meillä on riittävän hyviä päättäjiä Arkadianmäellä muuttamassa soten suuntaa.

Mutta jotain voimme tehdä, me kuntalaiset. Kaupungin talouden suunta täytyy muuttaa. Jollei mitään tehdä, olemme kohta Suomen Kreikka.

Koulut ja päiväkodit pitää saada kuntoon, ne ovat aina hyviä investointeja. Raidehankkeita emme tarvitse enempää. Peruspalveluista ei pidä tinkiä, mutta varmasti säästettävää löytyy.

Onneksi kuitenkin nykyisenkään sote-uudistuksen voimaantulo ei ole varmaa. Ehkäpä vielä saamme soten, jossa huomioidaan myös meidän kaupunkimme erityispiirteet.

Kuntavaaleissa muutetaan kunnan suunta

Johanna Pahkala Äänestäminen, Kuntavaalit, Kuntien talous, Maahanmuutto, Sote-palvelut, Terroristit, Vanhustenhoito

Kuntavaaleissa määritetään kuntien suunta myös monissa maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Espoo on järkyttävässä tilanteessa. Espoon muuttovoitosta 100% on vieraskielisiä ja Espoon väestöstä joka kolmas tulee vuonna 2030 olemaan vieraskielinen. Vieraskielisten osuus kasvaa Espoossa muuta pääkaupunkiseutua nopeammin. Vieraskielisyys itsessään ei ole huono asia, mutta Espooseen tulevien vieraskielisten tiedetään olevan isolta osin erilaisten tukien varassa eläviä tai matalapalkka-aloilla työskenteleviä. Samaan aikaan Espoosta muutetaan yhä kiihtyvämpää tahtia ympäristökuntiin. Muuttajat ovat keski- ja hyvätuloisia veronmaksajia. Espoo väestö kasvaa, mutta tulot eivät. Se on kestämätön yhtälö.

Samaan aikaan Espoo velkaantuu edelleen, vaikka kantaakin jo Suomen velkaisimman kunnan kruunua. Rahaa käytetään vanhanaikaiseen raideliikenteeseen. Raideliikenne tuo mukanaan tarpeen kaavoittaa valtavasti kerrostaloasuntoja raiteiden varrelle, jotta raiteille saadaan maksajia uusien veronmaksajien muodossa. Asuntosijoittajat ja -yhtiöt hamstraavat yhä enemmän hyvien kulkuyhteyksien varrella olevia asuntoja, joihin sitten asutetaan yhä enenevissä määrin Kelan eli veronmaksajien tukemaa sosiaalisten tukien varassa tai matalapalkka-aloilla työskentelevää väestöä, josta iso osa nykyään on vieraskielisiä.

Loputtoman ja tehottomaksi todetun kotouttamisen ja holtittoman maahanmuuttopolitiikan seuraukset alkavat näkyä yhä rajummalla tavalla joka puolella pääkaupunkiseutua. Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että Helsingin keskustassa liikkuu 100 – 150 mahdollisesti vaarallista, väkivaltaan turvautuvaa ja teräasein aseistautunutta pääosin Lähi-itä- tai Somalitaustaista nuorta. Asiantuntijat pitävät tätä uutena maahanmuuttoon liittyvänä ilmiönä.

Tämä kaikki on ollut jo nähtävissä, kun katsotaan Ruotsin kehitystä. Suomessa tehdään kaikki samat virheet ja odotetaan erilaista lopputulosta. Punavihreä hallituksemme ja saman värisuoran kuntapäättäjät menevät laput silmillä uskoen, että kun riittävästi autetaan, niin kyllä se hyväksi muuttuu. Mutta kun ei muutu. Ei ainakaan jos katsoo mitä tahansa muuta länsimaista maata, joka on vastaanottanut runsaan määrän maahanmuuttajia Lähi-idästä tai Afrikasta.

Rajojamme ei tarvitse sulkea, eikä maahanmuuttoa tarvitse lopettaa. Se mikä meidän pitää lopettaa, on liian hyvät etuuden maahamme paremman elintason perässä muuttaville. Parasta kotoutumista on kielen oppiminen ja työn teko. Meidän ei pidä toimia koko Lähi-idän ja Afrikan sosiaalitoimistona. Suomi ei saa olla maa, jossa jokainen joka pääsee rajojemme yli anomalla turvapaikkaa, saa anteliaan elatuksen itselleen ja perheelleen loppuelämänsä ajaksi. Ennemmin meiltä loppu rahat ja maksajat, kuin tulijat. Näin on nyt käymässä Espoossa.

Kaikki eivät saa Suomeen oleskelulupaa tai turvapaikkaa. Koska Suomi ei ole tehnyt palautussopimuksia kaikkiin oleellisiin maihin, maahamme jää myös laittomasti maassamme oleskelevia. Se mikä tuntuu tavallisen veronmaksajan ja kansalaisen silmissä käsittämättömälle, on se että myös laittomasti maassamme oleskeleville maksetaan yhteisistä varoistamme ruokaa, asumista, lääkkeitä ja terveydenhoitoa, myös Espoossa.

Koska rahaa on tietty määrä, niin kaikki mitä maksamme laittomasti maassamme oleskeleville tai turistiturvapaikanhakijoille, on pois jostakin muusta sekä valtakunnan, että kuntatasolla. Se voi olla pois vaikkapa terveydenhuollosta, koulutuksesta, poliisien määrärahoista, homekoulujen kunnostuksesta tai teiden kunnosta.

Näinkö haluamme jatkaa? Jotta asiat muuttuisivat, muutoksen täytyy lähteä heti seuraavista vaaleista kuntatasolla. Espoon ei tule olla houkutteleva kunta erilaisten tukien perässä muuttaville. Muista äänestää!

Miten vanhustenhoidon ongelmat korjataan?

Johanna Pahkala Sote-palvelut, Vanhustenhoito

Vanhustenhuollon ongelmia on kauhisteltu jo pidemmän aikaa ja aivan aiheesta. Ihmiset, jotka ovat olleet mukana taistelemassa itsenäisen Suomen puolesta ja jotka ovat olleet rakentamassa hyvinvointivaltiotamme kärsivät. Monelle hoivakoti tai laitos on kammottava irvikuva hyvästä loppuelämästä.

Tärkein voimavara vanhustenhuollossa on henkilökunta. On ihan sama kuinka hienoja laitoksia tai järjestelmiä meillä on, jos henkilökunta voi huonosti, eikä ehdi tekemään työtään. Pienellä palkalla, ylikuormittuneena työtään tekevät lähihoitajat ja muu henkilökunta ei pysty tekemään työtään siten, kuten heidän kuuluisi. Tästä seuraa, ettei hoito ja hoiva ole niin hyvää, mitä he pystyisivät tuottamaan, mikäli muut asiat olisivat kunnossa. Luonnollisena seurauksena tästä kaikesta kärsii hoivakodin tai laitoksen asukkaat.

Hoitajien hätään tulee oikeasti puuttua, eikä vain kauhistella ja hymistellä asiaa. Hyvinvoiva hoitaja, jolla on työn vaativuutta vastaava palkka ja työmäärä, pystyy tuottamaan laadukasta hoitoa ja hoivaa. Tämän seurauksena vanhusten elämänlaatu paranee ja he saavat arvoisensa hoidon. Tämä on näin yksinkertaista.

Tämä sama ongelma on yleinen sosiaali- ja terveysalalla, ei vain vanhustenhoidossa. Miksi näin on? Ihan sama miten päin asiaa katsoo, aina on kysymys rahasta. Rahaa ei ole koskaan riittävästi näille kansamme rakentajille. Rahaa kuitenkin on, on vain kysymys, miten asioita priorisoidaan. Mikä on tärkeintä ja mikä voi odottaa tai mitä voi jättää hankkimatta. Nämä asiat ratkaistaan valtion ja kuntien tasolla.