Lähihistorian yrittäjävastaisin hallitus?

OP teki kyselyn 250 Suomen suurimmalle yritykselle. Nämä yritykset työllistävät Suomessa ja maailmalla lähes 600 000 henkilöä ja näiden yritysten liikevaihto on yli 247 miljardia euroa. Kyselyn tuloksena 70 prosenttia pitää Sanna Marinin hallituksen politiikkaa uhkana. Kuinka paljon tämä vaikuttaa yritysten haluun investoida Suomeen? Nyt on jo tuloksia nähty mm. Kaipolassa.

Valitettavasti tämä ei yllätä. Meillä on todennäköisesti lähihistoriamme yritysvastaisin hallitus. Yritysvastaisuus näkyy sekä suuryritysten (lue: suurtyöllistäjien) syyllistämisenä, että pienyrittäjien hylkäämisenä. Jälkimmäisestä on valitettava esimerkki sote-uudistus, jossa valtava määrä sotealan pienyrittäjät käytännössä ajetaan nurin.

Kaikki eivät voi olla töissä valtiolla tai kunnilla. Me tarvitsemme niitä, jotka ovat valmiita ottamaan riskejä yrittämisessä ja työllistämään ihmisiä. Hyvinvointiyhteiskuntamme tarvitsee yrittäjiä, jotta voimme ylipäätään ylläpitää hyvinvointia. Ilman yrityksistä tulevia verotuloja ja heidän työllistämiensä työntekijöiden verotuloja, meillä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa. Ilman hyvinvointiyhteiskuntaa emme voi huolehtia vanhuksista, sairaista tai vammaisista.

Vihervasemmistolainen hallituksemme ajaa poikkeuksellisen sosialistista, jopa kommunistista linjaa. Edelleenkin tavoitellaan sosialistista tai kommunistista utopiaa, vaikka se ei ole vielä missään päin maailmaa onnistunut. Sosialismista ja kommunismista on hyviä esimerkkejä mm. Neuvostoliitosta, Kuubasta ja Pohjois-Koreasta. Rikkaat voivat hyvin, kuten missä päin maailmaa tahansa, mutta tavallinen kansa voi huonosti. Onko tämä todella sitä mitä haluamme? Muutetaan Suomen suunta kuntavaaleissa.

Tuleeko Espoosta Suomen Kreikka?

Nykyisellään sote-uudistus tulee viemään Espoon tuloista ison osan valtiolle, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Sosiaali- ja terveysmenot ja niihin liittyvät tulot muodostavat ison osan Espoon tuloista ja menoista.

Espoossa on velkaannuttu ennätystahtia ja velkaannutaan jatkossakin. Millä tämä kaikki maksetaan? Tulevat jäljelle jäävät tulot tuskin tulevat riittämään. Todennäköisiä vaihtoehtoja lisätulojen saamiseksi ovat kiinteistöveron tai kunnallisveron nostaminen. Leikkauksia tullaan todennäköisesti tekemään opetustoimesta, mikä on suuri menoerä mahdollisen soten toteutumisen jälkeen kunnalle. Tämä kaikki sen takia, että kaupunkimme päättäjät tuntuvat välillä tekevän päätöksiä kustannuksista välittämättä.

Näin ei saa käydä. Nykyisenlainen sote täytyy pysäyttää, koska siinä ei huomioida riittävästi pääkaupunkiseudun erityistarpeita. Siihen me kuntalaiset emme toki voi paljoa vaikuttaa, mutta toivokaamme, että meillä on riittävän hyviä päättäjiä Arkadianmäellä muuttamassa soten suuntaa.

Mutta jotain voimme tehdä, me kuntalaiset. Kaupungin talouden suunta täytyy muuttaa. Jollei mitään tehdä, olemme kohta Suomen Kreikka.

Koulut ja päiväkodit pitää saada kuntoon, ne ovat aina hyviä investointeja. Raidehankkeita emme tarvitse enempää. Peruspalveluista ei pidä tinkiä, mutta varmasti säästettävää löytyy.

Onneksi kuitenkin nykyisenkään sote-uudistuksen voimaantulo ei ole varmaa. Ehkäpä vielä saamme soten, jossa huomioidaan myös meidän kaupunkimme erityispiirteet.

Kuntavaaleissa muutetaan kunnan suunta

Kuntavaaleissa määritetään kuntien suunta myös monissa maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Espoo on järkyttävässä tilanteessa. Espoon muuttovoitosta 100% on vieraskielisiä ja Espoon väestöstä joka kolmas tulee vuonna 2030 olemaan vieraskielinen. Vieraskielisten osuus kasvaa Espoossa muuta pääkaupunkiseutua nopeammin. Vieraskielisyys itsessään ei ole huono asia, mutta Espooseen tulevien vieraskielisten tiedetään olevan isolta osin erilaisten tukien varassa eläviä tai matalapalkka-aloilla työskenteleviä. Samaan aikaan Espoosta muutetaan yhä kiihtyvämpää tahtia ympäristökuntiin. Muuttajat ovat keski- ja hyvätuloisia veronmaksajia. Espoo väestö kasvaa, mutta tulot eivät. Se on kestämätön yhtälö.

Samaan aikaan Espoo velkaantuu edelleen, vaikka kantaakin jo Suomen velkaisimman kunnan kruunua. Rahaa käytetään vanhanaikaiseen raideliikenteeseen. Raideliikenne tuo mukanaan tarpeen kaavoittaa valtavasti kerrostaloasuntoja raiteiden varrelle, jotta raiteille saadaan maksajia uusien veronmaksajien muodossa. Asuntosijoittajat ja -yhtiöt hamstraavat yhä enemmän hyvien kulkuyhteyksien varrella olevia asuntoja, joihin sitten asutetaan yhä enenevissä määrin Kelan eli veronmaksajien tukemaa sosiaalisten tukien varassa tai matalapalkka-aloilla työskentelevää väestöä, josta iso osa nykyään on vieraskielisiä.

Loputtoman ja tehottomaksi todetun kotouttamisen ja holtittoman maahanmuuttopolitiikan seuraukset alkavat näkyä yhä rajummalla tavalla joka puolella pääkaupunkiseutua. Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että Helsingin keskustassa liikkuu 100 – 150 mahdollisesti vaarallista, väkivaltaan turvautuvaa ja teräasein aseistautunutta pääosin Lähi-itä- tai Somalitaustaista nuorta. Asiantuntijat pitävät tätä uutena maahanmuuttoon liittyvänä ilmiönä.

Tämä kaikki on ollut jo nähtävissä, kun katsotaan Ruotsin kehitystä. Suomessa tehdään kaikki samat virheet ja odotetaan erilaista lopputulosta. Punavihreä hallituksemme ja saman värisuoran kuntapäättäjät menevät laput silmillä uskoen, että kun riittävästi autetaan, niin kyllä se hyväksi muuttuu. Mutta kun ei muutu. Ei ainakaan jos katsoo mitä tahansa muuta länsimaista maata, joka on vastaanottanut runsaan määrän maahanmuuttajia Lähi-idästä tai Afrikasta.

Rajojamme ei tarvitse sulkea, eikä maahanmuuttoa tarvitse lopettaa. Se mikä meidän pitää lopettaa, on liian hyvät etuuden maahamme paremman elintason perässä muuttaville. Parasta kotoutumista on kielen oppiminen ja työn teko. Meidän ei pidä toimia koko Lähi-idän ja Afrikan sosiaalitoimistona. Suomi ei saa olla maa, jossa jokainen joka pääsee rajojemme yli anomalla turvapaikkaa, saa anteliaan elatuksen itselleen ja perheelleen loppuelämänsä ajaksi. Ennemmin meiltä loppu rahat ja maksajat, kuin tulijat. Näin on nyt käymässä Espoossa.

Kaikki eivät saa Suomeen oleskelulupaa tai turvapaikkaa. Koska Suomi ei ole tehnyt palautussopimuksia kaikkiin oleellisiin maihin, maahamme jää myös laittomasti maassamme oleskelevia. Se mikä tuntuu tavallisen veronmaksajan ja kansalaisen silmissä käsittämättömälle, on se että myös laittomasti maassamme oleskeleville maksetaan yhteisistä varoistamme ruokaa, asumista, lääkkeitä ja terveydenhoitoa, myös Espoossa.

Koska rahaa on tietty määrä, niin kaikki mitä maksamme laittomasti maassamme oleskeleville tai turistiturvapaikanhakijoille, on pois jostakin muusta sekä valtakunnan, että kuntatasolla. Se voi olla pois vaikkapa terveydenhuollosta, koulutuksesta, poliisien määrärahoista, homekoulujen kunnostuksesta tai teiden kunnosta.

Näinkö haluamme jatkaa? Jotta asiat muuttuisivat, muutoksen täytyy lähteä heti seuraavista vaaleista kuntatasolla. Espoon ei tule olla houkutteleva kunta erilaisten tukien perässä muuttaville. Muista äänestää!

Kuntavaalien siirto keikuttaisi demokratiaa

Pääministeri Marin lausui viikonloppuna ajatuksen kuntavaalien mahdollisesta siirtämisestä koronaepidemian takia. On selvää, että koronaepidemiatilanteessa kuntavaalikampanjoita ei voida käydä perinteisillä tavoilla. Korona asettaa rajoitteita jokaisen puolueen ja jokaisen ehdokkaan kampanjoihin tasapuolisesti. Ihmisten on kuitenkin mahdollista valita puolueensa ja ehdokkaansa, vaikka maassamme olisikin lähes poikkeustila. Äänestys on mahdollista järjestää turvavälejä noudattaen tai muilla keinoin, kuten etä-äänestyksenä.

Onko pääministerin ulostulon taustalla pelko tulevasta vaalituloksesta? Syksyn aikana käsitellään EU:n liittovaltiokehitystä ja tukipakettia ja niiden järkevyyttä suomalaisten kannalta. Ennen vaaleja käsittelyyn tulee myös sotemaakuntauudistuslakeja, velanottoa ja todennäköisesti verojen korotuksia. Tulossa on myös lisää hallituksen ideologisia hankkeita, jotka eivät missään muotoa ole järkeviä etenkään tässä taloustilanteessa.

Kun nyt ei enää käsittelyssä ole pelkkää koronaa, myös oppositio pääsee työskentelemään paremmin. Silloin tuodaan näkyviin nykyisen hallituksen heikkous ja Suomelle erittäin vahingollinen linja. Näiden seurauksena on väistämätöntä, että SDP:n ja sen apupuolueiden kannatus tulee laskemaan. Huonoimmassa asemassa voi olla aikaisempien kuntavaalien kuningas Keskusta hallituksen apupuolueena, jonka saalis hallitustaipaleelta taitaa tässä vaiheessa olla vain mahdolliset 22 sotemaakuntaa ja hurja kannatuksen lasku.

Eduskunta voi päättää kuntavaalien siirtämisestä yksinkertaisella enemmistöllä. Koska hallituspuolueilla on enemmistö eduskunnassa, se tarkoittaa, että he pystyisivät halutessaan saamaan läpi kuntavaalien siirron. Demokratia on suomalaisen yhteiskunnan ydin. Kuntavaalit ovat seuraava paikka, jossa kuntalaiset pääsevät suoraan vaikuttamaan oman kuntansa asioihin valitsemalla uudet kunnanvaltuutetut. Jos kuntavaalit siirretään pelkästään hallituspuolueiden päätöksellä, silloin viedään demokratiaan diktatuurin suuntaan.

Vuosi sitten oli mahdotonta kuvitella, millaisia tilanteita koronaepidemian takia on tullut eteen kevään ja kesän aikana. Kukaan ei vielä tiedä, millainen tilanne meillä on keväällä, kun vaalien aika on. Jos vaaleja päädytään siirtämään, mahdollisen siirron tulee olla kaikkien puolueiden yhteinen päätös, ei pelkästään hallituspuolueiden enemmistön jyräämä.

Pitäisikö vain ”eliitin” äänestää?

Aina välillä törmää ajatuksiin, että kansanedustajille tai kuntapoliitikoille pitäisi olla koulutus-, sivistys-, älykkyys- tai jotkut muut rajat. Vain tiettyjen kriteerien täyttyessä, henkilö voisi hakeutua ehdokkaaksi päättämään yhteisistä asioista. Mikäli kriteerit eivät täyty, eikö henkilö ole kykenevä muodostamaan mielipidettä yhteisistä asioista? Haluavatko tällaisen ajatusmallin kannattajat todella palata keskiaikaiseen säätyedustukseen demokratian sijaan?

Mikäli tällaiseen mentäisiin, eikö silloin myös äänestysoikeutta tulisi rajoittaa, jottei vaillinainen kansanosa äänestäisi väärin? Eduskunnan perustaminen vuonna 1906 merkitsi suurta muutosta keskiaikaisesta säätyedustuksesta aikansa edistyneimpään parlamentaariseen järjestelmään. Tuolloin annettiin yleinen äänioikeus kaikille 24 vuotta täyttäneille suomalaisille. Äänioikeutettujen määrän kasvoi lähes kymmenkertaiseksi säätyvaltiopäivien aikaan verrattuna. Äänestämään pääsy ei enää ollut kiinni sosiaalisesta asemasta tai sukupuolesta.

Jokainen vaaleilla valittu kuntapoliitikko tai kansanedustaja on saanut ääniä Suomen kansalaisilta, jotka ovat sitä mieltä, että juuri tuo mies tai nainen on paras hoitamaan hänen asioitaan joko kunnassa tai eduskunnassa. Näin tulee olla jatkossakin.

Eduskunnassa on edustus jokaisesta maakunnasta ja lähes kaikista ammattiryhmistä. Samoin kunnanvaltuuston kokoonpanon tulee peilata kunnan väestöä. Jotta päätöksenteossa huomioidaan koko yhteiskunnan kirjo, tulee myös päättäjien tulla erilaisista koulutus- ja ammattitaustoista. Jos päättäjämme olisivat vain ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita ja akateemisessa maailmassa menestyneitä, osaisivatko he huomioida asioita myös sen työttömän toimeentulotuella elävän yksinhuoltajan näkökulmasta tai pienyrittäjän tai maanviljelijän? Osaako ruuhkavuosia elävä nuori kansanedustaja asettua eläkeläisen asemaan tai päinvastoin?

Suomalainen äänestysoikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi on koko demokratiamme ydin. Demokratia merkitsee oikeutta äänestää väärin ja vääriä henkilöitä. Tämä väärin riippuu aina siitä, miltä poliittiselta kannalta asioita katsoo. Jos tätä oikeutta ei ole, silloin emme ole demokratia.