EU:n taakanjakoehdotus vie kohti liittovaltiota

EU esitteli uuden siirtolaisten taakanjakosopimuksen. Nimi kertonee mistä on kysymys: taakanjako. Jos siirtolaisten vastaanottaminen olisi niin kannattavaa kuin vihervasemmistolainen hallituksemme ja suurin osa mediaa antaa ymmärtää, ei puhuttaisi taakanjaosta. Silloin koko tällaista keskustelua ei tarvitsisi käydä, vaan kaikki maat tekisivät toimenpiteitä houkutellakseen mahdollisimman paljon siirtolaisia maihinsa. On siis olemassa ristiriita todellisuuden ja mielikuvien välillä.

Hallitus ja EU haluavat Euroopan ikääntyvän väestön huoltosuhteen parantamiseksi laajamittaisesti maahanmuuttoa. Huoltosuhdetta mitataan kahdella tavalla. On olemassa väestöllinen huoltosuhde joka mittaa lasten ja eläkeläisten suhdetta työikäiseen väestöön, ja on olemassa taloudellinen huoltosuhde jossa mitataan työssäkäyvien suhdetta ei-työssäkäyviin. Suomi ei voi haalia humanitaarista maahanmuuttoa jotta väestöllinen huoltosuhde paranee. Mittarina on oltava taloudellisen huoltosuhteen paraneminen. Maahanmuutto on siihen ratkaisu ainoastaan, jos maahanmuuttajat työllistyvät nettomaksajiksi. Ei siis matalapalkka-aloille, joissa työskentelevät saavat yleensä jotain yhteiskunnan tukia palkan lisäksi tai kokonaan yhteiskunnan tukien varaan. Ymmärtääköhän hallitus näiden kahden asian eron?

Kaikkein huolestuttavinta uudessa taakanjakosopimuksessa on se, että ehdotuksen mukaan kriisitilanteissa kuten pandemiassa tai luonnonkatastrofeissa, jonka johdosta yhteen jäsenmaahan tulee sietokyvyn ylittävä määrä ihmisiä, päättää komissio eikä EU parlamentti, mihin pyrkijät sijoitetaan. Tällainen kriisitilannehan on tälläkin hetkellä Kreikassa. Tällaiseen suostumalla menetämme kokonaan oikeuden päättää kuka saa tulla maahamme. Tämä ei kuulosta enää itsenäiselle valtiolle, vaan sille, kuin olisimme jo osa EU-liittovaltiota. Tässä puututaan todella vakavalla tavalla Suomen itsemääräämisoikeuteen.

Onko tämä tie mille hallitus on valmis lähtemään ja viemään Suomen? Sisäministerimme on jo pitänyt tätä ehdotusta raikkaana ja kiinnostavana uudistuksena! Onkin siis todella huolestuttavaa, mitä kaikkea punavihreä hallituksemme ehtii tehdä, ennen kuin saamme uuden hallituksen. Jos jostain syystä tämä hallitus pysyy kasassa kauden loppuun asti, pelkään pahoin, että olemme siihen mennessä menettäneet loputkin itsenäisyydestämme ja luovuttaneet päätäntävallan EU:lle ja sen isoille maille.

Ideologiat, maailmanparantaminen vai perusjärki?

Silloin kun rahaa saa seinästä, ruokaa kaupasta ja sähköä töpselistä, voi keskittyä epäolennaisiin asioihin. Silloin kun joutuu miettimään asioita seinää, kauppaa ja töpseliä pidemmälle, on pakko keskittyä enemmän vain olennaiseen. Silloin on luonnollista, että ihmiset alkavat ajattelemaan järkevämmin ja maanläheisemmin. Silloin on pakko luopua utopistisista ideologioista ja maailmanparantamisesta.

Eri medioissa uutisoitiin tänään, että suomalaisten arvot ovat koventuneet ja koronakriisi voi lopulta johtaa hurjaan perussuomalaisten nousuun. Tämä on hyvin aiheellinen huoli tai ilon aihe, riippuen mistä päin asiaa katsoo.

Hyvin pian tulee aika, jolloin koronakriisin ja EU vastuiden laskua aletaan maksamaan. Suomalaisten verotusta kiristetään, päivittäistavaroiden, asumisen ja liikkumisen kulut nousevat, eikä kaikille halukkaille löydy töitä. Siinä vaiheessa muutkin kuin perussuomalaiset voivat alkaa ajatella, miksi meidän suomalaisten pitää maksaa espanjalaisten perustulo tai Saksan ja Italian veronkevennykset.

Suomalaisia on 5,5 miljoonaa. Suomessa oli viimeisimmän tilaston mukaan alle 300 000 yritystä ja huhtikuussa meillä oli 2,5 miljoonaa työssäkäyvää. Pitääkö meidän veronmaksajien elättää kaikki nekin Suomeen saapuvat, jotka eivät ole kiinnostuneita rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa, vaan vain elämään suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Pitääkö 2,5 miljoonan suomalaisen veronmaksajan ja suomalaisten yritysten maksaa 1,2 miljardin afrikkalaisen elämä? Pitääkö suomalaisten yksin omilla toimillaan pysäyttää ilmastonmuutos, vaikka se maksaisi meille kestämättömiä summia. Pitääkö jokaisen suomalaisen tinkiä sosiaali- ja terveyspalveluista, maksaa enemmän asumisesta ja liikkumisesta ja päivittäistavaroista, jotta vihervasemmistolaista ideologiaa ja liittovaltiokehitystä voidaan viedä eteenpäin kustannuksista välittämättä?

Vihervasemmistolaiseen ideologiaan kuuluu olennaisena osana kansallisvaltioiden hävittäminen, täysin vapaa liikkuvuus ja vapaus valita vaikka yhteiskunnan tuilla eläminen. Kaiken maksaa se joku muu. Kaunis ajatus, ihan niin kuin kommunismi aikoinaan, mutta todettu yhtä toimimattomaksi käytännössä.

Koronakriisin ja EU vastuiden (jos hallituspuolueet tulevat ne hyväksymään) laskua maksamme vielä pitkään ja sitä maksavat vielä lastenlapsemmekin. Emme välttämättä pitkään enää suomalaisina, vaan Euroopan liittovaltion perimmäisen periferian eurooppalaisina. Kelpaamme toki jatkossakin maksamaan, mutta päätösvaltaa meillä ei tule olemaan kuin nimellisesti. EU liittovaltiota tullaan johtamaan isojen maiden rautaisella otteella Keski-Eurooppalaisesta näkökulmasta, aivan kuten nytkin.

Sitä mukaan, kun ihmisille alkaa selvitä vihervasemmistolaisen ideologian hinta ja vaikutukset, sitä useampi alkaa ajattelemaan perussuomalaisemmalla tavalla. Yhä useampi alkaa näkemään EU:n todelliset päämäärät ja varsinkin Suomen roolin siinä.

Ei anneta periksi. Tehdään Suomesta taas itsenäinen ja omista asioistaan päättävä kansainvälisesti yhteistyökykyinen valtio.

Olemmeko ikuisesti EU:ssa?

Suomen EU-vastuut voivat kasvaa jopa kymmeniin miljardeihin euroihin koronakriisissä. EVM, Sure, elpymisrahasto, EIP, monivuotinen rahoituskehys, EKP ovat yhteensä jopa tuhansia miljardeja euroja.

Lahjoituksissa ei ole takaisinmaksuvelvoitetta. Lainat eivät ole enää ehdollisia. Esim. EVM-lainaa nostavan maan ei tarvitse sitoutua talousuudistuksiin. Holtittomasti taloutensa hoitaneet eteläisen Euroopan maat saavat jatkaa entisellä tyylillään. On vaikeaa kuvitella, että tienaisimme tällä tai saisimme edes omiamme takaisin, kuten Kreikka-lainojen kohdalla sanottiin.

Vastuiden noston rinnalla vahvistuu avoin liittovaltiopolitiikka. Sitä ei edes peitellä enää, ei edes Suomessa. Liittovaltiossa pieni Suomi ei päätä mistään. Meillä on Etelä- ja Keski-Eurooppaan verrattuna syrjäinen sijainti ja erilaiset sääolosuhteet, mitkä omalla politiikalla pystymme huomioimaan. EU liittovaltiosta sanellulla politiikalla meille jää vain liittovaltiosta suurten maiden jyräämien päätösten toteutusten vastuu rangaistusten uhalla.

Olemalla mukana näissä vastuissa ja takauksissa, olemmeko pysyvästi sidottu EU:hun ja sen tulevaan kehitykseen. Tietysti taustalla on Saksan ja Ranskan pankkien pelastaminen, mutta onko vastuiden taustalla myös ajatus estää vastuissa mukana olevia maita irtautumasta EU:sta, kuten britit tekivät? Onko näihin vastuisiin sitoutuminen samalla naula itsenäisen kansallisvaltion, Suomen arkkuun?

Valtioneuvoston kanslian laskelmien mukaan kokonaisvastuut olisivat noin 21 – 40 miljardia euroa. Mitä jos eroaisimme eurosta ja käyttäisimme tuon rahan oman kansan hyväksi? Mitä sillä saisi Suomessa, jos se käytettäisiin suomalaisten hyväksi? Suomen tieverkon korjausvelkaan 2,4 miljardia euroa? Hoitajamitoituksen nosto 250 miljoonaa euroa? Koko sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahojen kaksinkertaistaminen 14,8 miljardia euroa? Kuntien valtionosuuksien kaksinkertaistaminen 7 miljardia euroa?

Nämä summat ovat tietysti täysin teoreettisia. Suomella ei ole 21 – 40 miljardia euro jakaa kenellekään. Näitä rahoja ei ole. Silti niitä ollaan jakamassa holtittomasti velkaantuneille maille lahjoina tai vakuuksina, jotta EU:n liittovaltiokehitys ei vaarannu.